Jälleen on suomalaisia kohdannut erittäin suuri tragedia. Ensin
oli Pekka Eric Auvinen ja sitten Matti Saari. Nyt oli hyvinkääläiseen Eero
Hiltusen vuoro aiheuttaa surua ja murhetta. Minulle heräsi tämän tapauksen
jälkeen useita kysymyksiä. Miksi tällaista tapahtuu? Eikö ampumisten takaa
löydy aina jokin motiivi? Tuskin on olemassa niin pientä motiivia, ettei voisi
tappaa ja asehan tappaa aina väärissä käsissä.
Onko aselakien kiristykset vähentäneet tämänkaltaisia
ampumatapauksia? Suomen aselait eivät ole syy eikä seuraus näissä
ampumatapauksissa! Mikä sitten johtaa näihin mieltä vailla tapahtuneisiin
ampumisiin? Aselaitko?
Kuinka nämä barbaariset tapaukset sitten saadaan loppumaan. Kaikissa
edellä mainitsemissani tapauksissa tekijänä on ollut noin 20-vuotias mies.
Miten me saamme tavoitettua tähän ikäluokkaan kuuluvat nuoret miehet?
Yksinkertaisestihan me jo tavoitamme ne kaikki. Vuosittain järjestetään
puolustusvoimien kutsunnat johon on pakko osallistua (vaikka poliisin
kyyditsemänä). Kutsuntoihin kuuluu oleellisena osana lääkärintarkastus. Tässä
tarkastuksessa pystyttäisiin poimimaan apua tarvitsevat nuoret miehet. Mielenterveyden
ongelmat ovat toki huomattavissa hankalammin tunnistettavissa kuin esimerkiksi murtuma tai
haava. Mutta näkisin, että panostamalla ongelmien rohkeaan ennaltaehkäisyyn tulisimme
säästämään ihmishenkiä.
Me elämme syyttävässä kulttuurissa, jossa mielenterveyden
häiriöt tai psykiatriset sairaudet ovat edelleen tabu. Meidän olisi vietävä
tietoa eri sairauksista ja oireista kouluihin, jotta niin oppilaat kuin opettajatkin
osaisivat tunnistaa nuoren, joka on syrjäytymisvaarassa tai joka tarvitsee
apua. Peräänkuulutan avointa keskustelukulttuuria, jossa me aikuiset
puuttuisimme rohkeasti nuorten ongelmiin. Meistä jokainen pystyy ainakin
kuuntelemaan.
Pasi Helander (Kok.)